Jännä juttu, miten tonkimalla paikkoja ja kaatamalla astioita nurin, löytyy lääkkeitä, vaikka ei muista niitä olevankaan. Pienen jemman olen tunnustanut, vaan nyt jemma on kasvanut. Edelleen lääkkeitä on vähän. Todella vähän. Niin vähän, että nolottaa. Sen verran, että voisin saada paremmat unet, jos muutaman jemmapurkista illalla nauttisin.

Päivä on ollut pitkästyttävä.  Ainoa oikea tekeminen oli toimintaterapeutin kanssa, kun tein yhden betonilaatan. Saa nähdä, mitä siitäkin tuli. Nyt harmittaa ihan vähän, että rikoin vanhoja värilaattoja, jotka varastin joskus töistä. Asettelin palaset laatan päälle.
Milloinkohan huonojen uutisten vyöry  pysähtyy? Olen väsynyt. Rakas Nukkusen  Masa, ole kiltti ja vaihda huono unihiekkasi parempaan. Tajusin, että mitä väsyneempi on sen vähemmän kuolemanajatukset pelottaa.

Toista päivää ilman tupakkaa, eikä ole tehnyt mieli tai ollut mitenkään hankalaa. Vähän aikaa sitten vanhasta tottumuksestaolin menossa ulos, kunnes muistin, etten tästä asunnosta tulee röökin röökiä löytämään. Nyt on juotava vettä.