Viikko alkanut hyvin. Töissä askartelen pääsiäiskortteja hiljaisina hetkinä, kun työtä vähän. Niin kovin rankkaa on :)

Tänään terapeutti tuumi, mahtoiko viime torstain ajanperuutus minulta olla kosto. Kosto!? Perun ajan lääkärin takia. "Et edes kysynyt, vosiko aikaa muuttaa". Ei tullut mieleen juu. Kosto siitä, että hän perunut aikoja sairastumisiensa vuoksi. Tämä oli itseltäni ensimmäinen laatuaan ja ilmeisesti väärin. Mutta ehkä tämä nyt taas oli rikastava ja opettavainen kokemus.. Niin siis, kostin jättämällä hänet yksin - kuten sanoi - kun hän niin monesti minut jättänyt. En myöntänyt ajatelleeni minkäänlaista kostoa ajatelleeni, ellen sitten alitajuisesti. Myönsin sen helpottaneen oloani, kun ei enää tarvinut miettiä koko asiaa. Terpan suusta: Kun mun on vaikea puhua asioista ja oloista, puran ne toimintaan. Eli: Olen ärsyyntynyt ja turhautunut --> perun terapian = toiminta --> oloni helpottui. On tämä nyt taas..
Olen huomannut kierrosteni nousun ja levottomuuteni ja syytin e-pillereitä.. Terapeutti lyttäsi ajatukseni kierroksista, koska kuvaan oloani niin vaan, kun en ole tottunut hyvään ja niin ei voi olla. Kierrokset ovat vain normaalia hyvää oloa ja koska se poikkeaa keskinkertaisen tasaisesta epävakaudesta, se on sitten mulle jokin, mikä ei voi olla normaalia. Toki aurinkokin voi saada aikaan levottomuutta ja kepeää keväisen varsamaista hoippelehdintaa vailla kontrollia. Terapiassa olen kontrollissa. Siksi hän ei näe musta ihan kaikkea. Kai?

Maanantaina bongasin kaksi matalalla lentävää joutsenta ja tänään sitruunaperhosen! Kesäkesäkesäkesäkesä!

Pekka Streng ~ Perhonen

http://www.youtube.com/watch?v=eUcclNSGfJo