Yritin olla minimitainnoksissa. Jo valmiiksi väsyneenä se taisi olla virhe. Silmät piti pakottaa pysymään auki. Ei juurikaan edistytty tämän päivän terapiassa. Terppa kysyi, olisiko minun tehnyt mieli kysyä hänen kielipidettä lääkärin toimintaan. Myönsin, mutta minusta tuntui, ettei se olisi ehkä ollut sopivaa. Sanoikin, ettei voi ottaa kantaa. Päätin jättää ensikerralla tarvittavat ottamatta. Otan vaikka vain taskuun, että pääsen ulos huoneesta tunnin päätyttyä.

Välillä tuntuu terapeutin näkevän pääni sisään. Hämmentävää.

Väsyttää. Harrastin viljelyä juuri takapihalla, toivoen että saan edes muutaman kukan kasvamaan ja kukkimaan. Taidan ottaa iltanapit ja alkaa tuijottaa elokuvaa.