Päivystyksessä käyty, sormen isot hermot tutkittu ja todettu hyviksi, röntgen, ei murtumaa, antibiotit jälleen, joita ei ole pakko hakea ja viikko lisää sairaslomaa. Tunnottoman sormenpään hermojen kuntoutumiseen voi mennä kuukausia. Elämä sentään! Kohta käy niin, että se invalidisoituu kokonaan, enkä enää osaa käyttää sitä missään. Nyt jo piilottelee nyrkissä tai muiden sormien suojassa, enkä itsekään aina huomaa sen piiloutumista. Voi toista. Lääkäri luki koneelta, että tikkejä olisi sittenkin ollut kuusi!!

Kävin myös kaveria moikkaamassa. On saanut rullatuolin itselleen. Sillä olis kova hinku liikkua ja elää mutta ei pääse kävellen kovin pitkälle. Tuolinsa kanssa ei vielä edes pääse kotiin, kun ei ole saanut liuskaa rappusilleen. Asuu naapurissa kaverinsa luona.

Lääkkeiden aloittamisen jälkeen pää on ollut selkeämpi mutta ahdistukset olleet kovempia. En vielä ota koko annosta Seroa mutta siirryin tänään 300 mg:n. Hätäännyn helposti ihmisten kanssa. Todella paskaa! Yritän sitten vaan pitää itseäni kasassa ja toivoa, etten hajoa ja katoa minnekään. Eilen musiikkiterapiassa oli  pieniä katoamisia mutta musiikki ja soittaminen pitää pään kasassa. Pelkään, etten kohta uskalla mennä minnekään. Tai ainakin tukevasti tainutettuna. ömph!