Viimeinen ilta koulun asunossa. Huomenna on se suuri päivä, jota kolme vuotta odotettu. Tai en tiedä kuinka suurta se odotus on ollut mutta tätä varten on tämä kolmen vuoden työ tehty, jotta käteensä saa paperin, jota voi töitä hakiessaan heilutella.

Eilen palattiin muutaman päivän matkalta Ruotsista. Hieno reissu, ja vaikka vielä viime sunnuntaina olin sitä mieltä, etten sinne halua lähteä, olen nyt iloinen, että olin mukana. Maanantaina tein pienen kokeen. Kävin koulun terkalla ottamassa yhden antabuksen,  joten ajatus oli, etten matkalla juo. Mieleeni tuli keskustelu kaverin kanssa ja hänen toteamuksensa, että jos otan A:n tänään, voin juoda, koska se on pitkävaikuttelinen ja alkaa vaikuttaa ehkä vasta seuraavana päivänä. Toki tämä piti kokeilla ja niin oli, että kokeilu kesti aamuun saakka. Se oli siis totta. Laivalla tuli kekkuloitua jos jonkinlaisesti ja aamulla satamaan tullessa, en ollut löytänyt hyttiäni, enkä saanut puhelimella ketään kiinni. Kaverit löysivät mut käytävältä ja raahasivat hyttiin laittamaan kamat kasaan ja aulaan odottamaan ulospääsyä. Törmäsin opettajaan, joka tokaisi; "sä olet juonut", mutta en saanut paaptusta sen enempää keneltäkään. Hyvä juttu oli se. Kyllä mua toki hävetti moinen lipsahdus mutta mitään ikävää ei silti ollut tapahtunut ja kaikki oli hyvin.
Oleilu Tukholmassa ja käynnit taimistoilla ja puutarhoilla ja vapaa-aika sujui kelvollisesti. Itse voin hyvin, vaikka tarvittavaa meni mutta en kuitenkaan  kadottanut todellisuutta.

Eilen harjoiteltiin päättäjäisiä varten todistustenjakoa. Jännittää!
Tähän kolmeen vuoteen mahtuu  niin paljon tapahtumia. Draamaa, kohellusta, tunteita, iloa, surua ja epävarmuutta. Elämänhalu katosi ajoittain ja välillä jo  kuoltiinkin mutta nyt tässä hetkessä iloitsen olemassaolostani ja siitä, että todellakin saavutin sen minkä halusin. Minusta tulee puutarhuri!!

Jää ikävä. Koulukavereita, opettajia, muuta henkilökuntaa ja paikkaa. Toivon näille kaikille ihmiselle hyvää elämää ja että he muistaisivat hyvällä tämän ajan.

Huomenna heitän lakin päähän ja lampsin todistus kourassa kohtu uutta elämää. Matkalla kotiin on käytävä katsomassa, kuinka opinnäytetyömaalla on istutukset onnistuneet. Hyvä, että se tuli valmiiksi sittenkin.
Ensi tiistaina käyn kuntoutushoitajan ja kuntouttavantyön ihmisen kanssa hautausmaalla tekemässä työsopimuksen. Kävin viime viikolla puutarhurille esittäytymässä ja näin sovittiin. Hieno juttu, vaikka pelkäänkin hieman mutta työaika on niin vähäinen, että enköhän selviydy.
Maanantaina aloitan sairaalan musiikkiterapeutin ohjaamassa soittoryhmässä. siihen halusin, kun viime kesänäkin olin ja pidin siitä. Ohjaaja on nyt vain eri. 
Nyt tosiaan alkaa hiljalleen tuntua, että mulla on ehkä sittenkin elämä, enkä halua tästä helpolla luopua.

"Elä, nauti ja ole outo!"