Aamu alkoi katastrofilla. Tankkausautomaatti nieli pankkikortini. Menin kertomaan myyjälle, joka ihmetteli asiaa. Otti puhelinnumeroni , että soittavat, kun saavat kortin ulos. Siirsin auton mittarille, joka käydään sisällä maksamassa. Jumalauta! Millä mä muka maksan, kun ei sitä korttia ollut. Ja taas myyjä otti tiedot ylös, että maksan, kun saan kortin. Olin lähdössä ajaa töihin. Puhelin soi. Mies luurissa kysyy, missä olen ja onko mun kortti kadonnut. Hän oli löytänyt sen siitä automaatista! Sain korttini ja kävin maksamassa bensat ja myyjä ihmetteli, jotta onko tämä se kortti, jonka pitäisi olla automaatin uumenissa.... 

Koko päivä ollut väsynyt ja sekava. Lupasin korvata myöhästymistunteja ja tänään tein jopa puoli tuntia ylimääräistä. Annoin eräälle naiselle kyydin kotiin töiden jälkeen. Hän kysyi, tiedänkö missä on Siwa. Ohitettiin juuri avo-osasto ja kerroin Siwan tulleen tutuksi osastolla ollessani. "Mielisairas?" "Joo, kyllä. Olen mielisairas." "Otan osaa!" Aiemmin päivällä hän kysyi onko mulla omakotitalo. Kerroin, että ei mutta rivitalo on. "Ohho! Onko?" "On kyllä, tosin vain yksi asunto.". Onko lapsia? Onko miestä? Miksi ei ole?  Voi huoh!

Onneksi on perjantai!