Mieli on hieman epämääräinen. Mietin niin kovasti kostoa, etten  osaa ajatella muuta. Olen aivan varma, että terapeutti sanoi koston olevan hyvä ajatus. Muistanko aivan väärin, vai niin kuten haluan, eikä hän olisi todellakaan niin sanonut? Mitään fyysisiä toimenpiteitä en suunnittele. Ainoastaan ilmestymistä kahdenkymmenenkolmen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Henkistä kiusaamista toisinsanoen. En edes tiedä, onko kyseinen ihminen enää edes elossa. Joku vuosi sitten selvitin sen asuinpaikan ja jopa näin henkilön ohimennen. Fyysinen kuntonsa melko huono.

On keskiviikko. Monta päivää jotenkin pimennossa. Viime yönä sain nukuttua vain viisi tuntia, mutta paljolla energialla olen tämän päivän työt tehnyt. Ei ongelmaa. Pientä sekavuutta vain.

Hermoheikko säikkyilijä säpsähtää kyläilevää kissaa ja sisälle tunkevia perhosia. Töissä teen asioita, joista ei ole ollut puhetta. En voi olla suoristamatta ja siistimättä sorakäytävien reunoja samalla, kun putsaan sammalet ja ruohot ja muut ylimääräiset kasvustot.