Sunnutaina lähti  mun oma kannettava maailmalle. Joku haluaa tutkia sen ja katsoa, voiko sitä korjata. Tietysti tutkii mun tiedot ja kaikki. Sama se. Haluan vaan ehjän ja kunnollisen koneen, jotta voisin taas leikkiä kuvilla. Vaikeaksi menee tämän vanhan romun kanssa.

Eilen  oli pitkä päivä. Musiikkiterapian jälkeen ajoin kotiin nukkumaan. En kestänyt olla kaupungilla kipeän selkäni kanssa. Aamusta asti hullun kipeä. Nyt mietin, kuinka selvän tänään jumpasta. Särkylääkkeetkään ei auta.
Eilen oli paljon rauhallisempi terapia. Tehtiin hoitosopimus vuodeksi. Puhuin sen viimekertaisesta huijauksesta. Alkoi ärsyttää. Myöskin se, että voin istua minuutteja hiljaa, on kiusallista. Terppa sanoi, että hänestä tuntuu, että kelailen asioita, eikä hän uskalla keskeyttää. Saa keskeyttää. Menen muuten lopullisesti lukkoon. Tänään taas sessio.