Aamulla oli olo, kuin olisin ollut koko yön savuisessa baarissa selvinpäin. Tunkkainen, köhäinen ja päänsärkyinen. Hoitaja kiljui herätyksen ja minä murisin takaisin. Silmät oli muurautuneet umpeen. Miksi ei saa nukkua! Haluan kotiin. Ihmeen hyvin nukuin, enkä heräillyt montaa kertaa. Ennen viittä otin musiikit pois korvista ja jatkoin unia. Söin puuron, vaikka mulle ei kuuluisi puuroa tulla. Tänään se oli hyvää. Täytyy muistaa mainita.

Mietin, miksi olen täällä. En edes tiedä. Tallessa. Turvassa. Piilossa. Itseltäni? parhaillaan olen niin pahalla päällä, että ehkä se onkin hyvä vaan olla jemmassa itseltään, ettei satu mitään. Haluaisin vain olla yksin. Ihmiset ärsyttää. Ei mitään henkilökohtaista mutta en jaksa. En edes siedä jos minua katsotaan. Haluan olla näkymätön. Sellainen, joka olen luullutkin olevani. Pois. Ei olemassa.