Kyllä nyt on niin, että tämä ihminen ei jaksa enää kauaa ahdistuksiaan. Eilen sain kaksi! kohtausta terapiassa. Terapeutti väittää, ettei huomaa punastumistani. Perusteli asiaa myös niin, että on nähny työssään aika monta punaista ihmistä. Huvitti. Itseäni asia haittaa ja vaikka ei pahaa punotusta tulisikaan, se fyysinen tunne on riittävän paha. Hyöky, puristus, kuumotus, piiloutuminen Se, että se olo vie kaikki kyvyt ja lamaannuttaa, ei voi olla enää kovin normaalia.  Se kuluttaa myös valtavasti energiaa ja voimia. Uhkailin tulevani seuraavan kerran kännissä. Ei miellyttänyt häntä tämä ajatus. Kännissä en mennyt, mutta sellaisella pienellä pöhnällä sain itseni hieman hitaaksi ja kas, ei kohtauksista tietoakaan. 

Eilen kävin sossussa. Saan maksettua rästiin jääneitä laskuja, joista tärkein yhtiövastike. Rahat eivät vaan vielä ole tulleet. Kela ei ole tehnyt vielä minkäänlaisia päätöksiä, joten siltä suunnalta on kai turha odottaa hetkeen mitään. Vituttaa!
Uskaltauduin kirjastoon psykologian osastolle. Mukaani lähti kirjat; Tunneäly - tervettä järkeä, Aggressio - vuorovaikutuksen suola ja Psykoterapian perusteet. Pitää tätä pientä itsetutkiskelua hieman syventää, jos joskus vaikka löytäisin itseni ja ymmärtäisin, kuka olen.