Kuuluu melko hyvää, jos ei laske fyysisiä juttuja. Viime yön sain jopa nukuttua, enkä noussut ennen viittä. Tänään olin töissä ja kampaajalla. Ihana vain istua ja kampaaja tietää just mitä tehdä. Iloitsee jopa itsekin, että uskaltaa ottaa kerralla niskasta tarpeeksi pois. Olin itsekin hyväntuulinen ja puhelias. Töissä en suurempaa meteliä pitänyt, vaikka musiikkiterapeutti eilen kehoitti puhumaan, vaikka ei niin asiaa olisikaan. Ei kaikilla ole, jotka puhuu koko ajan. En keksi tyhjästä asiaa vieraiden kanssa!
Eilen kyllä melkein hävetti kaupassa. Kassajonossa alkoi vituttaa äidin työntyminen eteen päin kärryillä, vaikka jono ei liikkunut. Huusin sille, ettei se pääse yhtään nopeampaa, vaikka se työntyisi edellä olevan rektumiin kärryillänsä. Koko kauppa hiljeni.

Sunnuntaina tein jotain yllättävää. Kävin konsertissa! Lauantaina sattumalta näin esitteen, jossa etusivulla esiteltiin ihana artisti, johon opettajani mut tutustutti tyrkkämäällä muutaman levyn käteen. Rakastuin! Nyt halusin nähdä hänet, koska ajattelein, ettei siihen tule koskaan enää olemaan mahdollisuutta. Tosin jälleen musiikkiterppa oli sitä mieltä, ettei tuollaisia sattumia ole. Se oli tarkoitus.
Olen iloinen, että tein sen. Yksin. Yllätyin, kuinka vähän siellä oli yleisöä mutta sekin vähän nautti. Ihmiset ei vaan ymmärrä..

Musiikkiterapia oli loistava. Olin yksin. Puhuttiin paljon ja sain bluesopetusta. Ohh! Se oli hienoa. Basso paukkuu kotonakin ja olen oppinut uutta, vaikka se, mitä terppa opetti, on  lähes unohduksissa. Tänään löysin uuden musiikkilajin, jonka kuulin uutisissa. Elektroninen tango. Oih! Gotan projekt.