Hurjana nousin aamulla 5.15 ja olin tunnin päästä bussissa, matkalla kohti työmaata. Ei ollut kovin paha, vaikka herääminen oli hankalaa ja selkä oli helvetin kipeä. Olen kulkenut ruumis vääränä koko päivän aina hetken istumisen jälkeen. Yhtään ei ollut hankalaa keilata. Oli mukavaa. Valmentajan lisäksi paikalla oli minä ja toinen valmennettava. Valkku ei pelannut. Viereisellä radalla pelasi kolme vanhempaa miestä. Yksi heistä kommentoi mun suorituksia ja muutakin. Yhtäaikaa aloitusviivalla kumpikin odotti toisen aloittavan. Katsoin häntä ihmetellessä, aikooko ukko heittää ollenkaan. Ystävällisesti antoi minun hettää ensin hän, vaikka eihän oiekasti ole merkitystä tuolla, kun eri radoilla pelasimme. Sanoin sille, että sekoittaa mun ajatuksiani. Hörähti..

Ihanaa oli taas päästä kotiin. Huomenna saa nukkua pidempään. Aamulla lääkkeet ja terapia siirtyi myöhemmäksi. Olen jo valmiiksi ahdistunut terapaireissusta. Bussilla menee hirmuisesti aikaa. JOtenkin pystyttävä hyödyntää sitä ylimääräistä aikaa.