Viime perjantai oli oikea onnenpäivä. Aamulla harjoittelun arviointi, joka meni ehkä vähän liian hyvin. Sain kiitettävän. Ohjaaja siis ei huomioinut poissaolojani vaan ainoastaan työskentelyyni, mikä on tietysti hieno juttu. Harmittaa kaverin puolesta hänen arvionsa, kun minusta tehnyt samat työt, kuin minä, mutta jakeli itselleen ala-arvoisia numeroita, jotka sitten kai vaikutti lopulliseen tulokseen.
Kotiin päästyäni, postilaatikossa oli kirje vakuutusyhtiöstä ja lappu postiin tullesta paketista. Paketissa oli ruma ja hieman liian iso valmistujaislakki ja vakuutusyhtiö ilmoitti kuntoutustuen jatkuvan vielä vuodella. Suuri helpotuksen huokaus. Pelkäsin jo joutuvani turvautumaan sossuun ensi kuussa. Tämän kaiken  lisäksi sain avustusta asuntolainan lyhennykseen. Huh!

Enää viikko työharjoittelua. Saisikohan sitä itsensä joka päivä töihin? Toivon. En lupaa.
Tiistaina olisi kampaaja. Kallis leikkaus, kun tyhmä en luota muihin, kuin omaan hovikampaajaani ja sen hyväksi pitää ajaa 150 km. Mitä vain kauneuden eteen :D Lupasi laittaa kulmat mutta ripsiä ei ehdi. Ehkä noita kulmiakaan ei nyt tarvitsisi, vaan voisin täällä opiskelupaikkakunnalla ne laitattaa. Saa nähdä.

Ärsyttää. Sunnuntaikierrokset päällä. Tekis mieli kahvia mutta en uskalla juoda. Haluan nukkumaan.