uusi osoite on: palikoitapaikoilleen.blogspot.fi​

Jos joskus opin tuota käyttämään, katkan kirjoittelua siellä. Jos en, muutan tänne takaisin :D

Kävin katsomassa markkinahumua, joka on kuihtunut siitä, mitä se oli muutama vuosi sitten käydessäni siellä. Huonot bileet oli. Sen sijaan paikallisen räkälän pihassa tuntui olevan sitäkin paremmat pippalot.

En juurikaan kysyele asioita terapeutiltani. Mielipiteitä esimerkiski. Pitäisiskö? Torstaina kysyin, onko hänen mielestään terapiassani tapahtunut jotain edistystä johonkin suuntaan. Hän oli pitkään hiljaa, mikä on erikoista ja lopulta vastasi haluavansa kuulla ensin minun vastaukseni. Tjoo.. Niinhän se kai menee, että asiakkaan mielipiteet ja ajatukset ensin, ettei terapeutin ajatukset muuttuisi omikseni. Edelleen kiukkuan mielessäni sitä, että haluaisin olla rennompi ja avoimempi istunnoissa, vaikka rentoutta on tullut 1,5 vuodessa niin paljon, etten ahdistu joka käynnillä. Talvella tosin oli pitkä kausi, etten olisi ollut ahdistumatta lähes jokaisella tunnilla. Sanoin, että minua pitää haastaa. Hän kuulemma tekee sitä, eikä muista yhtään istuntoa, etten olisi lähtenyt siihen mukaan. Myöskään ei muista yhtään turhaa istuntoa. Se oli hyvä kuulla. Se siis on ollut paikkani ja on edelleen, kunnes terapeutti päättää, että ollaan valmiita. 

Kävelyllä törmäsin Bostoninterrieriin, jota rapsuttelin ja taputtelin hetken. Rakastuin!

Tuntuu vaikealta kirjoittaminen. Pääni on yhtä tyhjä kuin terapiaistunnossa, joka on kuulemma suojausta. Miksi pitää vielä suojata puolentoistavuoden jälkeen? Tuntuu epätoivoiselta päästä eteenpäin. 

Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa, itsestäni johtumattomasta syystä.      
        
"Lomalla" olen ollut pari viikkoa. Viimeisenä päiväyksikköpäivänä hoitaja takoi sekavaan päähäni, ettei mun ole pakko mennä entiseen työhön, kun se on niin vaikeaa. Itkeä pillitin jälleen melko lahjakkaasti. 6. päivä soitan töihin, puhuakseni asiasta. Jossain vaiheessa tulee olemaan verkostopalaveri ja psykille mentävä. Lääkärin piti soittaa jo viime viikolla, aloitetaanko Lyrica, joku muu, tai ei mitään. Ei ole soittanut. En edes tiedä, menenkö takaisin päiväyksikköön, joka aukeaa parin viikon päästä. Hoitajalle se olisi ok.

Vatsani on seonnut. Viime tiistaina jouduin menemään päivystykseen kovien kipujen takia, jotka alkoivat jo aamulla, suolen alkaessa toimia. Edellisenä päivänä olin nauttinut ummetuslääkettä neljän päivän toimimattomuuden takia. Totaalityhjennys tulikin. Lääkäri kouri, paineli ja kuunteli vatsaani ja sain samalla hanskaa suoleen. CRP oli tuolloin 28. Eilen, torstaina kävin uudestaan lääkärillä. Kipuja ei juuri lainkaan ja CRP 21. Tänään kolmannen kerran painelut ja CRP laskenut 11:een. Ei kipuja, vaikka tyhjennystä ei ole tapahtunut tiistain jälkeen. Mietin kauan, otanko Laxoberonin, jos tulen taas niin kipeeksi kuin tiistaina. Söin puuron ja otin lääkkeen. Huomista odotellen sitten.
Tk:ssa yksi hoitaja rikkoi CRP-testikoneen ja alko kysellä vaivoistani. Toinen hoitaja kävi korjaamassa ja antamassa neuvoja "hänestä". Teki koneesta persoonan ja minä vieressä kuuntelen tätä heidän keskustelua. Koko hommaan meni 20 minuuttia.

..