Sain possupiikin tänään. Olin ollut sitä mieltä, etten sitä ota, vaikka kuulunkin riskiryhmään astmani kanssa. Terveydenhoitaja suositteli kuitenkin ja taivuin. Pelkään tulevani kipeäksi siitä. Aamu oli lievästi hypomaaninen. Höpötin ja hääräilin tunnilla, kun vihdoin pääsin sinne asti. Myöhästyin tunnin. Aika vaan kuluu, enkä huomaa sitä. Teen paljon saamatta  mitään aikaiseksi. Iltapäivä menikin sitten taas nukkuessa ja oudoissa unissa. Herättyäni mietin missä olen ja millainen mun kämppä on. En meinannut päästä kartalle ollenkaan ja ahdistuin kun en tiennyt, olenko vielä unessa vai heräsinkö jo.

Ahdistaa myös se, etten muista paljoa eilisestä hoitajan soitosta. Tuli niin myöhään ja olin jo napannut iltatarvittavat. Inhottavaa olla aina niin sekaisin. Aina? En ihan aina kuitenkaan ole. Olen tosin miettinyt, olenko masentunut vai mistä tää ainainen väsymys tulee? Melko isoja heittoja päivänkin aikana. Ei uskoisi olevansa iltapäivällä niin poikki ja unelias, jos aamulla on mennyt lujaa ja olen ollut pirteä. Outoa..

Tupakat loppuu. Olen päättänyt pärjätä näillä lauantaihin. Voi kuitenkin olla, että huomenna löydän itseni kaupasta illalla, kun ovat loppuneet kesken. Ei vaan niin miellytä lähteä pakkasessa raapimaan autoa. Koulun myymälä ei enää myy. Voisivat nyt tiskin alta mulle myydä. Niin, ja sitten olen vielä niin kiltti, että kaikille tarvitseville lahjoitan ja itse jään ilman. Murr!!