Päätä särkee! Taas! Aamun särki mutta helpotti ja nyt taas. Ihme ahdistusilta muutenkin tänään. Meinasin saada kohtauksen, kun oven takana kävi asuntola-täti hoitsuharjoittelijan kanssa. Pitkään aikaan ei ole ahdistanut. Odotan hetkeä, kunnes voi mennä nukkumaan.
Tänään olin ensimmäistä kertaa löytöretkellä etsimässä asuntolan pyykkitupaa. Helposti löytyi ja nyt olen pessyt koneellisen haisevia vaatteita. Tarkoitus oli varata aika jollekin muulle päivälle mutta vain tänään ihan heti oli aikaa, kun en viitsi enää hirmu myöhään ravata siellä kun on niin mutkallisen matkan päässä. Olen aivan hengästynyt tuosta ponnistelusta. No, on sekin koettu.

Pitäisikö alkaa huolestua? Mutsi ei ole soittanut tänäänkään. Tuosta tuli mieleen, että mun pitäisi soittaa kahteen paikkaan. Kysyä töitä kesäksi ja tiedustella majoitusta metsäkoululta luokkatapaamista varten. Ei saa aikaiseksi. Mietin asiaa huomenna. Hyvin mietitty on puoliksi tehty.. Mietin aina ihan liikaa. Kaikkea. Sitten kaikki asiat menee aivan yliluonnollisiksi ja vaikeiksi ja pelottaviksi. Miksi aina pitää niin tarkkaan analysoida kaikkea?! Se on  kivaa tiettyyn pisteeseen asti. Sitten se muuttuu taakaksi.

Nyt mietin, saisinkohan huomisen iltapäivän vapaaksi. Miksi mun pitäisi käydä muka terveystiedon tunnilla? Kysyn asiaa aamulla joltain. Voisin yrittää käyttää senkin ajan hyödyllisemmin. Ehkä paneutua opinnäytetyön vaikeaan maailmaan. Kukkia. Vihaan kukkia! Eilen sain kaupan kassa-tädiltä ruusun. Se on tuossa pöydällä maitopurkissa. En keksinyt parempaa maljakkoa.