En sitten jaksanut nousta aamulla labraan. Joku toinen aamu sitten, kun ei ole mitään ohjelmaa, ettei tarvi stressata istuskellessa piikitettävien ihmisten joukossa.
Kuntoutusohjaajalla kävin. Se oli tänään lukenut viestin, jonka perjantayönä olin hänelle näpytellyt. Eipä siitä sen kummempaa paaptusta tullut. Aikoo tulla ensi viikon torstaina tekemään tupatarkastuksen. Ou jees! Pitääkö mun nyt pakolla siivota, vai olla niin kuin olisin muutenkin? No, siivoan jos siltä tuntuu. Nyt ei tunnu.
Puhuin yllättävän paljon, ahdistumatta. En kertonut kuolemanajatuksistani. "Kohta vuosi, ettet ole ollut osastolla!" "Se on hienoa!" Joo, on se. Muutaman viikon ajan olen miettinyt sopivaa kuolinpäivää. Tiedän sen nyt. Ehkä teen vaan henkisen kuoleman ja synnyn uudestaan. Puhtaana ja valmiina uuteen elämään. Mulla on nyt taas uusi palikka..