Istuin pimeässä tupakalla. Joku kosketti polveani ja järkytyin,  koska en nähnyt mitään. Se olikin jälleen kissaystäväni, joka oli tullut tervehtimään. Meni sisälle ja asettui taloksi. Seurasin perässä ja otin kissan syliin. Se kurisi ja kehräsi ja sen henki haisi kalalle. Ihana ja kaunis kissa. Siitä pidetään hyvää huolta, kenen se sitten onkaan.
Ovi on auki ja kannoin kissan ulos. Hetken päästä se oli taas mun jaloilla. Ei mene ulos, ellen heitä sitä. ehti jo kaataa koristepullot kukkien välsitä..

Aamulla pikainen lääkkeenjako, juuri heränneenä ja tukka pystyssä. Myöhemmin kuntoutusohjaajan luona istuin ja yritin pysyä hereillä. Kynänsä sauhusi, kun puhuin asioita. Kerroin mieliteoista juoda ja etten ole antabusta ottanut. "Ethän jemmaile Temestoja?" En jemmaile. Mieluummin käytän ne..

Tk-lääkäri soitti. Huomenna labraan.

Äitikin soitii ja kuulosti, kuin olisi kuolemaaa tehnyt. Pyysi käymään katsomassa häntä.  Kävin. Äiti makaa sängyssä aivan poikki, eikä jaksa kunnolla kättään nostaa. Hiljalleen alkoi voida paremmin ja pääsi sängystään ylös. Itse nukuin siinä pienet päiväunet ja kun kaikki oli  ok,  lähdin kotiin. Tylsistyneenä siivosin keittiön. Paitsi pöydän, joka edelleen täynnä kortintekovälineitä.