Eräs mies on tunteillut mua kohtaan jo kymmenen vuotta. Tänään puhuttiin viimein asiasta ja tein selväksi, ettei jutusta voi tulla mitään. Jos tulisi, se olisi tapahtunut ja kauan sitten. Välimatkaa on liikaa, eikä mulla ole niin suuria tunteita häntä kohtaan. Pelkäsin hänen ajattelevan, että olen nämä vuodet vain leikkinyt hänen tunteillaan. Ei kuulemma ajattele ja olen saanut anteeksi. Tuli paha mieli silti, vaikka on oikein, että hän pääsisi ajatuksistaan, ja jatkaisi elämäänsä. Sovittiin, että voimme jatkaa ystävinä. Hän lakkaa ahdistelemasta. Hyvän miehen saa hänestä joku.

Kolmen tunnin yöunilla heilutaan. Keittiönpöytä on täynnä askartelutarvikkeita. Innostuin yöllä tekemään joulukortteja. Ei paljoa järki paina taas. Odottelen autoa. Pitäisi päästä kauppaan. Toki voisin kävellenkin käydä mutta ostamista on niin paljon. Ajattelin tänään leipoa sämpylöitä. En ehkä osaa mutta kai kokeilla voi. En ole vuosiin leiponut muuta, kuin suklaakakkua..

Ahdistaa oma lihavuus. En enää taipunut kunnolla leikkaamaan varpaankynsiä. Pitäisi kai olla hieman huolissaan jo? Olen miettinyt karppausta, mutta mahtaako mun kärsivällisyys riittää? Voisi tutustua ensin siihen kunnolla ja miettiä sitten.

Päässä liikaa ajatuksia.