Kuusi olutta juoneena en sanoisi oloni helpottuneen, mutta ei ainakaan itketä. Tekisi mieli tehtä yhtä ja toista. En saa aikaiseksi tai ei vaan sovi asiaan. Mieli on musertunut. Miksi en juuri tätä saanut, mitä halusin? Olenko saanut elämäni aikana liikaa haluamiani asioita? Ehkä toistan samaa, mutta on pysyttävä aikuisena. Sitä mulle on osattu toitottaa..
En jaksa olla aina aikuinen. Vanheneminen pelottaa. Siksikin ehkä käytökseni on ajoittain itsetuhoinen; en halua aikuistua ja vanheta. Miksi?

En ymmärrä. En tiedä ymmärtääkö kukaan. Joulukin tulossa ja se pelottaa. Ei joulussa ole mitään pahaa kuitenkaan. Kaveri ilmoitti, että hänellä on minulle lahja jo valmiina. Mulla ei ole mitään. En halua edes ajatella, että jollekin pitäisi ostaa joku lahja. Miksi pitäisi? Eikö riitä, että on olemassa? Onko jollain vain niin suuri tarve saada itsellen jotain, että uhrautuu ostamaan jotain toiselle? En käsitä joulua enää ollenkaan. Haluan olla yksin. Pois. Tavoittamattomissa. Omissa oloissa. Välittämästä sen kummemmin mistään perinteistä. Ehkä niitä on, mutta ne eivät kosketa minua. Turhaa. Lahjomista. Itsekästäkin jollain tavalla..