Kolmannetkin päiväunet kärsitty. Kuinkahan käy yöunille? Piti lähteä vielä lenkille illalla, ennen auringonlaskua mutta ei tullut punaista ilmaa, joten jätin väliin ja söin jäätelön. Päivällä söin itseni taas ihan rikki. En osaa syödä!! Joko en syö ollenkaan, tai syön liikaa. Sitten kipuillaan ja kärsitään..

Harjoittelin soittoa epäkuntoisesta sormesta huolimatta. Hetken aikaa, kunnes tuli vitutus. Haluan soiton sujuvan, koska aion todellakin mennä musiikkiterapiaan. Kolme päivää aikaa saada soitto sujumaan niin, ettei tuo tollo sormessa häiritse. Tekisi mieli avata ja katsoa, miltä tuho näyttää. Välillä on niin pirun kipeä, että pääsee älähdys. Välillä nopea kipukohtaus ulottuu kyynärpäähän asti. Ehkä olenkin jo tästä puhunut.

Viime yönä näin ystäväni Hahmon. Oli tällä kertaa hiljaa ja rauhallinen. Ei liikkunut, eikä vaatinut mitään. Tuijotteli sohvalta. Kiinnostaisi tietää,, kuka hän on. En silti toivo jatkuvaa läsnäoloaan. Osaa olla häijy ja ilkeä.
Olen miettinyt lääkkeiden aloittamista pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Se pelottaa. Välillä myös pelottaa tämä olemiseni. En tiedä, mihin olen menossa itseni kanssa. Joidenkin mielestä pitäisi mennä osastolle. Onko syytä? Onko tilanne oikeasti niin huolestuttava mutta en itse sitä tajua. Tai myönnä..

Suussani on kaamea maku koko ajan. Muistuttaa makua, joka tulee keuhkoputkentulehduksessa mutta ei se sitä kai ole, koska henki kulkee. Astmalääkettä mennyt säännöllisemmin ja useammin, kuten myös tarvittavien määrä lisääntyy koko ajan.
Haluan lopettaa tupakoinnin. Taas. Se on niin turhaa, enkä juurikaan nauti siitä edes, kun poltan niin paljon. Helvetti, mikä hiki. Taidan mennä tupakille..