Huono päivä! Ärsyttää, vituttaa, kiukuttaa ja kaikki on paskaa. Hyvältä tuntuu olla kotona pienen kaupunkireissun jälkeen, jonka aikana äiti sai mut kilahtamaan hiljaisesti monta kertaa sillä seurauksella, että en puhunut  juurikaan koko matkan aikana. Pakko oli silti käydä autotarvikkeet ostamassa, vaikka en häntä siihen olisi tarvinut. Inhottavinta on ehkä se, etten tiedä mistä oloni johtuu. Kaikki ärsykkeet on nyt liian voimakkaita. Äänet ja kosketukset. Ärsyttävät käytökset. Hajut ja hitaat ihmiset. Mulle ei saa puhua, eikä varsinkaan ääneen ihmetellä, onko mulla joku ongelma. Miksi toisen pitää olettaa olemattomia ja tehdä omia johtopäätöksiä?! Miksei vaan anneta olla ja jättää rauhaan? Sitten loukkaannutaan kun ärähdän. Ärh!!

Maksoin laskut. Rahat meni. Kuinkahan sitä loppukuun pärjää? Autokin pitäisi huoltaa. Voi Jeesus, että nyt ajatukset vilistää ärsyttävissä asioissa. Naurattais jos ei vituttais näin paljoa.