Hyvä mieli. Viikko mennyt nopeasti. On jo torstai. Eilen sain terapiassa ahdistuskohtauksen ja piilouduin käsiini. Terapeutti sanoi, jotta me ei tyydytä toteamaan, että kohtaus tuli ja kohtaus meni, pohtimatta syitä näihin oloihin ja tiloihin. Tänään pelkäsin heti aamusta tulevaa terapiaa. Ahdistuu pelkästä ahdistumisen pelosta. Ja niin kävi, että kadotin itseni hetkellisesti. Kuulen mitä minulle puhutaan, mutta en kykene itse sanomaan mitään, koska pelkää ahdistuksen ottavan enemmän valtaa ja vievän tilan överiasteelle. Tänään ei vienyt. Oli hyvä istunto kaikesta huolimatta ja kerroion terapeutillekin tuntemikseni. Hän sanoi että keskustelu istunnon lopussa oli jopa lunteva. Hienoa! Edistystä jälleen!

Terapeutti vertasi ahdistustani leijonaan ja laijonankesyttäjään. Ahdistukseni on leijona, joka pitää kesyttää. Kohdata kaikki vaarat, eikä pakene leijonaa tai ei tapaisi leijonaa ikinä tai tapaa vain silloin, kun on pakko. Leijona ei näin kesyynny, eikä ahdistus helpota.  Jos leijona olisi kuin laiska koira heiluttaen häntää, jonka kitaan kesyttäjä tunkisi päänsä todeten, ettei tässä ole mitään. Silloin ei ole ongelmaa, vaan haasteita.
Ahdistuminen terapiassa on ok, jos se on jollain tavalla eteen päin vievää.

Ajankulukseni eksyin Lidliin. En voinut vastustaa kiusausta ostaa lasten rytmisoitinsetin. Aion hankkia kaikki. Niitä kai oli kolme erilaista.