Kävin tänään hoitajan kanssa kebabilla. Melko hämmentävää. Toisaalta ihan mukavaa, paitsi oma rahattomuuteni harmittaa. Hän tarjosi.
Luen vanhaa päiväkirjaa. Ensimmäistä sellaista, ajalta kun aloitin hoitajalla käymään. Joulukuun 25. päivä 2005 ensimmäinen merkintä. Nyt mietin, mitä kamaluuksia olen kehdannut kirjoittaa hoitajan luettavaksi. Pohdin omaa seksuaalisuuttani ja sitä, mikä oikeasti olen. Myös valemuistoista, joihin ei jonkun mukaan liity mitään tunnetta. Mietin, miten voin olla varma, että omat muistoni ovat aitoja, jos en koe mitään kovin voimakkaita tunteita?

Kovin väsynyt ja pysähtynyt olo ollut tänään. Eilen illalla sain kohtauksen ja siirtelin huonekaluja huoneesta toiseen. Mulla on liikaa tavaraa. En vaan halua luopua mistään. Edes pahvilaatikoista. Niitä voi vielä joskus tarvita.Ihan typerää. Yläselässä vielä kipu. En enää tiedä, johtuuko se keuhkoista vai lihaksesta.

Eilen kaksi ihmistä kertoi tunteensa mua kohtaan! Kamalaa! Vaikka ei mitään yllätyksiä ollut. Maanantaina eräs kolmas henkilö teki saman. Mikä mussa on vialla?! Pidän heistä kaikista. En vain halua seurustella. Yhtä heistä olen joskus todella rakastanut. En tiedä, mitä ajatella.