Siinä meni ohi taas yksi vuosi. Tuntuu, että vuodet on joka kerta vaan lyhyempiä ja omituisempia. Eilen innostuin, kun sain puhutta itselleni lääkevaihdon mutta illalla petyin. Oli ylilääkäri kieltänytkin sen. Ei tule vaihtoa mutta Seroquelia laskettiin edelleen. Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Vielä en ole ihan hulinoissa, vaikka eilinen päivä olikin kaikin puolin erikoinen, kun ihmiset oli jotenkin aivan sekaisin ja kierroksissa. Pääsin kaverin kanssa sairaalan katolle kuikuilemaan mutta niin aikaisin kun mentiin, ei paljoa tulitusta näkynyt. Kaunis kuutamo kylläkin.

Viime vuosi alkoi juomisen päätyttyä päivystyksessä. Sekoilin paljon ja päädyin usein osastolle. Kaksi työharjoittelua meni huonosti, vaikka toisen sain suoritettua lopuun. Toisen keskeytin kykenemättömänä toimimaan milläänlailla. Yritin kasailla itseäni ja Seroquel tavallinen vaihdettiin syksyllä Prolongiin. Pöhnäisyys hävisi ja mieli oli selkeä. Tätä hyvää jaksoa kesti melko kauan, kunnes tuli taas ahdistukset ja pelot ja väsymys. Marraskuussa yritys kuolla joka melkein oli onnistua mutta selvisin ja kadotin itseni. Nyt sovitulla jaksolla viikon. Maanantaina kotiin ja torstaina kouluun. Ei jaksaisi kiinnostaa. Pakko se on. Viisi kuukautta nyt menee. Sitten saa taas levitä ja alkaa kasata itseään uuteen alkuun. Vähän pelottaa.