Torstaina kerroin terapeutille hermostumisestani. Jotenkin tuntui, että hän piti asiaa aivan käsittämättömänä. Miten voi ärsyyntyä joulusta?! Koko tunti meni siihen, hän yritti saada selville syyn moiseen reaktioon ja tunteeseen. Itseäni asia ei häiritse ollenkaan. Miksi joulun sitten pitäisi olla jotenkin merkitsevä? Vaihdan uskontoa, jos se olisi helpompi ymmärtää! Olenko katkera, pettynyt tai kateellinen? Mistä? Mille? Kenelle? Kaipaanko lapsuuden jouluja? Olenko miettinyt, mitä terapeutti jouluna tekee ja kuinka hän sen viettää ja kenen kanssa? Kuinka merkitsevä hänelle joulu on? Jumalauta! Enkö saa olla piittaamatta?! Pitääkö joka asiaan löytää joku järkevä syy? Olenkö jotenkin pilalla, jos en tunne mitään, tai ettei joulu merkitse minulle mitään? En myöskään ole edes tajunnut miettiä kenenkään toisen joulunviettoja.

Tunnin lopussa jälleen ahdistuin ja piilouduin takkini hihaan. "Jännä ilmiö, että ahdistut, kun puheeksi tulee käytännön asiat liittyen tulevaan työhön". Aloitan muuten heti tammikuun alussa! Jeii!

Olen koko viikonlopun odottanut soittoa ihmiseltä, joka varasi kissani. Tänään vein mirrin uuteen kotiin. On jo kuulemma tutkinut paikkoja mutta viettää aikaansa vessassa, hyllyyn tehdyssä pesässä. Hyvältä paikalta vaikutti. Pyysin väliaikatietoja. Kaksi yötä kissa on ollut hiljaa. Viime yönä se nukuin pääni vieressä, jota ei ole ikinä tehnyt. Jotenkin tuntui, että se vaistosi jotain. On vähän ikävä.

Tein juuri minipätkismuffinseja! Hyviä!! Ajattelin vielä laittaa valkosuklaakuorrutuksen..

Väsyttää..