Pirteys jatkuu mutta ahdistaa, kun en kykene keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oli tarkoitus kiinnittää itsensä opinnäytetyön tekoon, vaikka vain vähän kirjaamalla asioita kun en voi alkaa tehdä perspektiivipiirroksia. Olen kadottanut kansion, jossa on kaikki työhön liittyvät paperit ja piirtämiseen vaadittavat pohjat ja mitat. Toki voisin ilman tarkkoja mittojakin hahmotella jotain mutta ottaa niin kovaa päästä tämä paperien kadotus. Ehdin jo laittaa osastole viestiä ja kysellä, josko ne siellä olisivat jossain lojumassa, kun kuitenkin mukana ovat olleet. Yöllä tuli ajatus että ne voisi olla myös koululla pöydän alla olevan laatikoston päällä. Toivon todella , että siellä ovat. Olen pulassa muuten! Torstaina treffasin ihmisen, joka antoi hyviä neuvoja ja opastusta työn etenemisen kanssa.

Muistitestaukset ohi. Tulokset keskivertoa paremmat, eli  muistissa ei ole vikaa. Vain pientä häikkää jossain työmuistin alueella. Ongelma taitaa olla paljolti keskittymisessä. Muisti toimii mutta en muista mitään. En siis kuuntele ja asiat ei mene perille. Huomasin koulussakin, että ajattelen paljon muuta samalla kun koitan kuunnella annettavia ohjeita. En kuullut ollenkaan mitä opettaja puhui. Tätä täytyy korjata. Myöskin niillä 1,5:n tunnin treffeillä loppuajasta en muista paljoa koska niin pitkään keskittyminen johonkin luennointiin on vaikeaa. Puoli tuntia kerrallaan on ehkä maksimi. Joskus osaston lääkärikin päätti pitää neuvottelut kymmenen minuutin mittaisina koska muuten menee aivan ohi asiat.

Lihakset on mukavan kipeinä. Koko viikon olen kontannut hiekkalaatikossa kivitöissä. Siitä pidän. Työstä ja kivusta :) Työn täytyy tuntua. Tuntua ja näkyä. Parasta on nähdä työnsä tulokset ja tuntea se kropassaan. Aivan mahtavaa!