Unen ja valveen rajalla viettänyt tämän päivän hikoillen ja palellen. Mietin, pitääkö mun hävetä edellisiä kirjoituksia. Poistaa ne, vai jättää? Miksi poistamaan ja kaunistelemaan? Tämä on päiväkirja, joka kertoo elämänkulun kaikkine itkuineen ja riemunkiljahduksineen. En tiedä, loukattiinko minua yöllä. Ei varmastikaan tarkoituksella. Joku toinen taas yritti loukata. Jätin hänet omaan arvoonsa ja kiipesin peiton alle kasvot räässä ja kyynelissä. Mitä ihmettä tämä taas on. En voi itsekseni pitää hauskaa, sen päättymättä kaaokseen, jota en hallitse. 

Kissa tuntee tulleensa unohgutetuksi. Kaipaa huomiota. Heiluttelin lelua, Tänään en jaksa olla ihminen. Otin tainnuttavat ja jään odottamaan nukahtamista. Toivottavasti yö ei ole pitkä.