Uusi viikko alkoi lääkkeiden jaolla. Jopa juttelin hoitajana kanssa. Totesi meillä olevan sama syntymäpäivä, jolloin kerroin tapauksesta ala-asteella. Voitin syntymäpäivänäni koulun arpajaisissa täytekakun. Hän huusi mun sitä keittiöstä hakiessa, että kakku kuuluu hänelle, koska hänellä synttärit. Nauroin kakku kainalossa, että myös minulla on.. Hoitaja ei tätä muistanut mutta myönsi olevansa perso kakuille.

Musiikkiterapia voi olla antoisa, vaikka aina ei niin kivaa ole. Tänään oli vähemmän kiva sessio, vaikkakaan ei yhtään huono. En vain pitänyt soitettavasta kappaleesta ja vaikka helppo olikin, oli se paikoin vaikea. Oikeastaan vain vaikea mun hitaille sormille. Juteltiin sienistä. Kuivatuista sellaisista. Kärpässienistä.. 

Kotona leikkasin vihdoin loput makkarin ikkunan alla olevat Tuoksuvatukan varret ja sen minkä pystyin, revin Köynnöshortensian oksia irti rakennuksesta ja väleistä. Rumat jäljet jäi. Katonrajaan en yltänyt, täytyy varustautua tikkailla, kun seuraava puhti iskee. Tänään ollut parempi päivä vähään aikaan. Harmitta kuitenkin, että eilen aamulla heräsin jäljet kädessä. Tyhmä!!