Kello on kohta seitsemän illalla ja juon kuudetta olutta. Pieni humala. Kohta nukkumaan toivottavasti.
Kerroin hoitajalle viikonlopun sekoilut, vaikka olin päättänyt pitää suuni kiinni. Nyt joudun kaikenmaailman testeihin. "Jos se stalkkaa sua, soitat mulle, niin  hommaan kytät paikalle." Kamala sotku. Sanoin, etten ole sekoillut näin aikoihin. Käytökseni kuulemma on itsetuhoista. En välitä ruumiistani, enkä ajattele seurauksia. En ole koskan ollut "niin" selvin päin. "Etkö?!"  Harvoin. En osaa antaa, tai ottaa vastaan hellyyttä. Varsinkaan miehiltä. Miksi pitää aina sekoilla?! Hoitaja yritti saada kiinni, miten sekoisin. En osannut vastata. Ehkä en sekoa tämän enempää. Hän haluaa pysyä ajantasalla, koska hänen kauttaan pääsisin helpommin hoitoon. Tuosta en tiedä, enkä minnekään sairaalaan halua. Tulevana keskiviikkona käyn uudestaan hänen luonaan. Saan loput lääkkeeni, tutkitaan syömispäiväkirjaa ja jutellaan kai muutenkin. Hän varaa aikaa jollekin, vissiin lääkärille, jotta saadaan kaikki kokeet. Pitää ehkä miettiä ehkäisyä...

Keskustelin juuri miehen kanssa, johon tutustuin viikonloppuna. En tiedä, mitä ajatella..

Haluan piiloon!