Paluu arkeen, ei mennyt ihan täydellisesti, vaikka en mitään sellaista odottanutkaan. Aamulla hain lääkkeni. Hoitaja kyseli vointia ja tuntuuko musta, etttä lääkemuutoksista on ollut apua. Multa pääsi nauru. Apua itsetuhoon, kyllä! Pami loppui kesken. Saan lisää perjantaina, jos tarvin.

Kunt.ohjaajalla istuin yli tunnin lähes hiljaa. Hoitajan kynällä oli töitä hiljaisuudessakin. Kyseli joulunajan kuulumisia. Totesin, että taitaa tietää kyllä ihan itsekin. Halusi kuulla multa itseltäni, mitä on tapahtunut, mikä mua ahdistaa ja pelottaa. Aamuhoitaja oli hänelle aamulla soittanut.
Ihan sekaisin menin. Mykäksi. Sovittiin uusi tapaaminen tulevalle perjantaille. Täytetään se helvetin matkakorvaushakemus, jota en muka itse osaa täyttää. Huomenna pitää hakea mutsin lahjakortti kampaajalle ja soittaa terveyskeskukseen kilpirauhasarvoista. Vakuutusyhtiöönkin pitäs ottaa yhteyttä mutta se ehkä jää. Tuntuu, ettei musta ole nyt mihinkään. Postissa tuli levy, jonka olin unohtanut perua. Kymmenen biisiä, enkä huomaa biisin vaihtumista..

Menin giganttiin halvan läppärin perässä. Sitä ei siellä ollut mutta tarjottiin vastaavaa, joka oli melkein satasen kalliimpi. Lisäksi virusturvat 160 eurolla. Onneksi sitäkään ei ollut saatavilla. Tulin järkiini, kun myyjä kysyi, tilaako hän sen mulle verkkokaupasta, vai teenkö sen itse. Sanoin tekeväni itse. Teen juttuja ja yhtäkkiä tajuan, että nyt tulee virhe..