Kaunis sää ollut tänään. Todella. Aurinko jaksaa jo lämmittää ihanasti ja tekee oman mielenkin paremmaksi. Jopa pientä hypoa alkaa pukata. Tilasin netistä paidan. Kirpputorille eksyin pitkästä aikaa ja mukaan lähti pieni, vanha yöpöydän tapainen vetolaatikolla ja alatasolla. Lisäksi himoonnuin vanhaan polkuompelukoneeseen ja pakko se oli saada kun hinta ei ollut hirveä. Hyvä taso mun läppärille, tosin kaiuttimet vie liikaa tilaa.. Laatikoissa on ompelutarvikkeita ja osia koneeseen. Tuskin alan ommella mutta hieno on. Mummulla oli kyllä paljon hienompi!

Eilinen käynti osastolla hoitaja M:n luona oli hyvä. Sain kihistä ja paapattaa, ehkä pääsemättä mihinkään tulokseen mutta jotenkin se auttoi ja nyt odotan huomista palaveria. Vielä ei ihan jännitä mutta ehkä huomenna. Saa nähdä minkä myskyn äiti siellä järjestää. Onneksi on kolme ammatti-ihmistä paikalla, jotka osaa varmasti sanoa ne oikeat sanat. Minä en osaa, kun hermostun.

Olen luvannut kirjoittaa meilin yhdelle ihmiselle. En saa aikaiseksi. Haluan kirjoittaa ja siksi se vaivaa minua. Mulla on jostain syystä kauhea tarve lähteä seikkailemaan. Jonnekin vaan, eikä tulla ensi viikonloppuna kotiin. Viettää omaa aikaa.. Vähän etsimään itseään. Pois turvallisuudesta. Pois hallitsevista otteista. Olla piittaamatta mistään. Kulkea vailla päämäärää ja keräillä itseään. Keräillä itselleen kokemusta ja rohkeutta toteuttaa itseään. Mietin asiaa..