Päivä ei ollut ihan helppo. Olen vain istunut osaston keinutuolissa ja itkua tuhertanut. En mennyt ryhmiin, enkä syönyt, vaikka rahaa tarjottiin kebabiin. Ruoka ei jostain syystä tullut tänään. Hoitoneuvottelussa olin puheliaalla päällä. Mulle uusi lääkäri otti tarkkaan selvää minusta ja totesi mun olevan vakavasti masentunut. En tunne olevani masentunut, vaan pikemminkin hypomaaninen tällä hetkellä. Liikaa tapahtunut. Liikaa ajatuksia. Omahoitaja sanoi, että olisi hyvä jos saisin tietää, miten kaveri kuoli, ettei tarvitse sitä murehtia. Olen yrittänyt saada toista kaveria kiinni. Viestit eivät mene perille ja tänään yritin soittaa. Puhelimeen vastaa ääni, joka kertoo ettei kyseistä numeroa ole olemassa. Mitähän helvettiä sille on sattunut?! Kaikkiko tässä nyt kuolee ympäriltä? Iso huoli. Kellokin on vasta noin vähän ja kohta on taas viikonloppu, jota en jaksaisi.