Viime yönä sain nukuttua hyvin 38 tunnin valvomisen jäkeen. Teki ihan hyvää. Väsytyksestä voisi päätellä, että kohta tulee uni ja toivottavasti kestää aamuun asti.
Eilen aamulla pitkään mietin, lähdenkö ajamaan musiikiterapiaan. En voinut olla lähteä, koska olen koukuttunut siihen. Onneksi menin. Oli oikein hauskaa soitella, kun oli jälleen kolem soittajaa ja sujui hyvin. Nyt olen tänään soitellut uusia biisejä koko päivän ja sormenpäästä lähtee nahka!

Käynti hoitajalla oli raskas. Olo oli kuin humalassa, eikä hän antanut tämän viikon jo syötyjen tarvittavien  tilalle uusia mutta ensi viikoksi sain, koska nähdään vasta 6. päivä. Antoi jakaa vain kaksi Temestaa päivälle, vaikka saisin ottaa niitä kolme. Kurja Hoitaja! En tiedä kuinka käy. Täytyy pystyä olemaan säästeliäämpi ja turvautua tarvittaviin todellisessa hätätilanteessa. Olin niin sekaisin, että aloin vastata kysymyksiin pitkästi ja laajasti, kunnen en tiennyt mistä puhun ja mihin olen vastaamassa. Vaikka lupasin harkita lääkkeiden aloittamista uudellee, en sitä tehnyt. Mua ei ymmärretä, kun sanon, etten uskalla ja osaa aloittaa niitä uudestaan. Erään ihmisen mielestä siinä ei ole mitään logiikkaa. Myös uuden lääkkeen kokeilua ehdotettu. En tiedä, mitä tekisin. En edes taida tietää, kuinka voin jos omia ajatuksia vertaillaan jo psykoottisten ajatuksiin..

Tk:ssa kävin viemässä reseptin uusittavaksi ja samalla hoitaja avasi paketin sormesta, katsoi, putsasi ja laittoi uuden siteen. Se oli tuskallista. Sain ajan jo huomiselle, jotta lääkäri katsoo sen ja arvioi, mitä sille pitää tehdä. Haava ei ole kunnolla kiinnittynyt ja mätii hieman. Hoitaja epäili tarvetta antibiootille.

Kaveri soitti sairaalasta. Saanut keuhkoveritulpan ja makaa onnettomana nyt siellä. Menen huomenna katsomaan häntä.