Tämän viikon terapiat jälleen suoritettu. En kovin hyvin edes muista keskusteluja mutta varsinkin maanantaina mentiin todella syvälle. Kerroin asioita tapahtumista hoitopaikassa ja kunika pelkäsin pienen pojan nähneen ja kuulleen asioita, joita ei hänen olisi tarvinnut. Löysin tämän pojan facebookista.. Tiesin, etten ole ainoa uhri. Olin varma, että asia oli myös toisen aikuisen tiedossa. Miksi  hän ei tehnyt mitään. Tajusin, ettei keskeytyksiä tullut koskaan.

Kerroin  pyörityksestä asian julkitulemisen jälkeen.  Onko tämä vaikuttanut nykypäivääni? On. En silti tiedä, mitkä asiat johtuu mistäkin. Olin toisellaluokalla häirikkö. Jouduin usein luokasta ulos. Varmasti se oli pienen lapsen  häätähuuto? Muutuin muuton jälkeen. Minusta tuli sulkeutunut ja hiljainen. Pelkäsin kaikkien tietävän. Pelkäsin liikuntatunteja ja julkisesti suihkussakäyntiä niiden jälkeen. Luulin, että minusta näkee kaiken.

En ehkä kestäisi noita istuntoja ilman vahvaa tainnutusta.