Järjetön väsymys jatkuu. En jaksa liikuttaa itseäni. Terveydenhoitajakin tämän huomasi ja jotta pääsisin aamuisin liikkeelle, sovittiin käyntiajat aamuun ennen kouluun menoa. Toivottavasti toimii. Nukuin iltapäivällä pienen pakkolenkin jälkeen ja sain raahattua itseni jopa syömäänkin. Miksi siellä on aina keittoa, kun meen sinne. Harvoin käyn, koska ahdistun siitä tilasta ja ihmisistä. Keitto onkin silloin parasta ruokaa panikoijalle.

Olen odottanut soittoa koko illan. Ei tullut, enkä itsekään uskaltanut soittaa. Ainoa asia, jota todella odotin. Kaikki muu tuntuu yhdentekevältä ja turhalta. Jos jaksan vielä yrittää viisi päivää, pääsee sitten taas lomalle. Tuntuu, että olisin osastokamaa jo nyt, vaikka tarkoitus sinne olisi mennä vasta 28. päivä. Jotenkin tässä nyt on vaan ryömittävä eteen päin.