Mitähän helvettiä olen taas sekoillut kun tekstit levisi?! Ennenkin olen tuossa onnistunut. En saa korjatuksi sitä. Olkoon sitten..

Kamala päivä. Koko päivän luennot ei todellakaan ole mun juttu. Lopuksi koe. Onneksi sai paperit pitää mukana, koska ei mun päähän mitään sen sedän puheesta jäänyt. Huomasi sen turhautumisen muissakin. En siis ollut ainoa, joka ahdistui paikallaan olosta ja keskittymisestä kuuntelemaan asiasta jolla ei ole mitään tekemistä omien mielenkiinnon kohteilla. Kaveri piirteli mun papereihin ja supatteli, minä yritin pitää silmiä auki. Hirmu väsynyt olen.

Olen koko illan taas istunut koneella mutta en ole saanut eteeni sivua maksaruohoista. En vain ole jaksanut nähdä vaivaa etsiäkseni niitä. Ohjaaja soitti ja kannusti ihanasti. Tästä tulee hyvä työ. Toivon samaa. Nyt kun keskittyisi edes tuohon yhteen asiaan. Mua saa potkia ja mulle saa huutaa, että "yksi asia kerrallaan!" Ei mene kaaliin. Kärsin. Miksi en tee niin, etten kärsisi? Ihminen on sitten tyhmä..

No mutta hyvääkin on. Ilman minkäänlaista omaa panostusta asiaan, sain keväälle kaksi tarvittavaa työharjoittelupaikkaa. Niistä ei ainakaan tarvi murehtia. Kiitos Hänelle, joka asian ystävällisesti hoiti. Nyt alkaa vain ne samat kauhut ja pelot ja jännitykset ja stressit siitä, kuinka onnistun ja selviän. Omat olot pelottaa. En tiedä miksi pitää itkeä jotain tulevaa asiaa niin paljon. Kevät voi olla tosi hyvä ja vointi loistava.    Toivon.