Ohikulkumatkalla kohti peitonalustaa. Nukkunappi otettu, eikä mitään vaikutusta. Kun voisi toteuttaa kaikki ajatuksensa mutta kun on niin laiska, että mieluummin makaa, alkaa tuntua kuin yrittäisi väkisin elää vain syödäkseen. Energia on mun sisässä, enkä saa sitä ulos. Tosin kännissä se onnistuu helposti ja siksi juominen on hyvä asia. Tai huono asia se on. Kaipaan sitä ulos purkautuvaa minää, joka humalassa olen. Toisaalta tämä varmaan on kännin jälkeistä masennusta ja huonoa oloa siitä, miten olen taas hukannut elämästäni päiviä, joista en paljoa muista. Tuntuu vain, ettei ole mitään. Tänään olen paljon ajatellut kuolemaa. Olen vain turha nyhjäke ja täysin hyödytön. Piiloutuneena asuntoon uskaltamatta avata ovea, kun ovikello soi, tai vastata puhelimeen. Jos saisi kestohumalan, joka ei veisi muistia, eikä aiheuttaisi pahaa oloa, ottaisin sellaisen heti.