Miettinyt olen maailman julmuutta ja sitä, kuinka siihen pieni ihminen voisi vaikuttaa. Yksin ei kai mitenkään. Vain omalta osaltaan, vaan se ei aina riitä.
Ihmiset sekoavat järkyttävillä tavoilla. Kuin heillä ei olisi pienintäkään inhimillisyyden ripettä itsessään. 

Hoitaja on painostanut monta viikkoa mua soittamaan aikaa kynekologille. En ole sitä tehnyt. Eilen suorastaan komensi ja pakotti siihen ja kirjoitti mulle lapulle numeron, soittoajan ja parhaimpien kynekologien nimet. Tänään soitin annettuun numeroon. Odotuksen jälkeen vastaaja esitteli itsensä ja kertoi ajanvarauksen ajankohdat. Arkisin kahdeksasta puoli kymmeneen. Muullois suljettu. Kello oli 9:16, kun soitin! Ensi viikolla hoitajan kanssa kirjoitetaan paperille, mitä mun pitää sanoa. Hän tulee vaikka mukaan jos en muuten itseäni sinne saa. Heh! Meneeköhän jo hieman hassuksi koko juttu.

Eilen sain oikeat Temestat. Edellinen paketti oli jokin halpaversio, josta en saanut apua. Njuuh.. Saan tainnutettua itseäni taas. Gynelle mennessä. Joo.

Koneeni sekoilee. Tai ehkä sekoilujen aiheuttaja on netissä. En tiedä. Spotify ei toiminut. Yritin poistaa sen kokonaan. Koneelta poistui ja vasta pitkän ajan kuluttua sain poistettua se Spotifyn omilta sivuilta, jossa sanotaan irtisanoutumisen tulevan voimaan vasta kuukauden päästä, kun tämän kuun maksu on jo maksettu. Huomasin, että sotkiessani systeemejä, olen nyt maksanut kahdesti. Irtisanouduin Paypallista. Mese ja sähköposti toimi, kuten niitä huvitti. Aamulla vielä ongelmaa, kotiuduttuani netti toimi, mese toimi ja Spotify toimi!! Toimii edelleen!

Terppa haluaa selvittää, miksi mulla on tarve piiloutua. Miksi en vain voi olla möllöttää. Eilen en ole halunnut piiloon. En tänäänkään mutta halusin soittaa piilossa.

Tänä aamuna oli erityisen vaikeaa nousta sängystä lämpimien peittojen alta. Mieitn ja suunnittelin, kuinka voisin jäädä kotiin sen sijaan, että lähtisin töihin. Mun päähän on vihdoin mennyt se järki, että olen töissä ja sieltä niin vaan ei olla pois kuten huvittaa. En tahdo selitellä, enkä käydä tk:ssa sairaslomatodistusta varten. Lähdin siis puoliunessa ajamaan pimeää tietä pitkin, kohti askartelukerhoa. Herra Johtaja kävi kymmenen aikaan moikkaamassa ja kysymässä miten menee ja olenko heännyt jo. En ollut herännyt mutta kohtuullisen hyvin meni. Päivä oli kaikesta huolimatta melko hyvä. Yksilökeskustelu työhönvalmentajan kanssa oli parempi kuin ajattelin etukäteen sen olevan. En tiedä, mitä mieltä hänestä olen. Tänään jopa pidin hänestä. En pelkästään sen takia, että sanoi mussa olevan lämpöä ja empatiaa, vaan kaikenkaikkiaan oli rento ja helppo keskustelu. Sitä jäin miettimään, mitä ihmettä olen sille luritellut. Tai lähinnä sitä, miksi jotkin asiat suustani ulos loikkasivat. 

Keskustelu töissä kahden miehen välillä: "Sanottiin, että kevät tulee aikaisin." "Kuinka aikaisin? Voiko se tulla jo aamuviideltä?".

Nyt kotona ja iltapäiväkahvi tuoksuu keittiöstä. Ei ole mitään hyvää sen kanssa! Jumalauta!