Jahas, ja taas mennään! Ovela ja viekas on tuo mieli. Kun kuvittelee, että nyt väsyttää, jostain ponnahtaa kaveri Virtanen. Seinää tutkin ja tuijotan, josko alkaisi tapettia repiä alas. Olisi sormille vaihtelevampaa työtä. Ukuleleä epätoivoisesti yritin harjoitella, mutta mun sormet on liian lyhyet jopa siihen. Osin liian paksut. Ja tieto aivoista ei kulkeudu sormiin tarpeeksi nopeasti. Se tieto jää pyörimään ja sen syrjäyttää ajatus siitä, että nyt tekee mieli laulaa. Kovaa! Muistaa lauluopettajan opetukset ja neuvot. Saada ääni kulkemaan. Saada kireydet pois. Löytää vibra..

Aistit herkkinä. Tahdon maalaustelineen. Olen ollut naimisissa 1,5 viikkoa. Sulhasesta en ole kuullut pariin päivään. Jostain pitäisi löytää sormus,  merkiksi liitosta. Osatolla sain eräältä hoitajalta jonkun vanhan sormuksen, joka oli pujotettu jouluvalon kynttilään. Hämmennyin. Ihan hieno se silti on, vaikka en sormuksia käytä. siitä teen itselleni vihkirinkulan. Kihloihinkaan en ehtinyt. Kihlasormus olisi. Sulhanen sen itse rautalangasta minulle väänsi. Itselleen samanlaisen. Metsässä heinästä tehdyt kihlat ei kestäneet. Tämän sulhasen jouduin jättämään,  koska alkoi hän oikeasti luulla olevansa kihloissa kanssani. Siitä tuli iso itku ja kesäloman pituinen mykkäkoulu.

Mykkyys on mun toinen luonto. Vaiko se ensimmäinen. Tänään en ole ollut mykkä. Suorastaan valun sanoja ja ajatuksia. En osaa päättää, millä sivulla netissä olisin. Käyn kurkkimassa, kuinka keskustelu sujuu..