Tapaaminen  hoitajien ja äidin kanssa meni melko hyvin. Myönnän ajoittaisen lapsellisuuden ja vaikka olen koko ajan äidille sanonut, ettei tarkoitus ole sitä mollata ja syytellä mistään, tein sen itse. Harmittaa. Haluan vain hänen huomaavan, kuinka kiinni se minussa on. En oikeasti syytä sitä mistään. Tai ehkä jostain mutta en tiedä onko niillä asioilla lopulta paljoa merkitystä. Joillain on, kuten mun kyvyttömyydellä kokea ja näyttää tunteitani. Olen kuin jääkalikka. Mitään ei näytetä. Ehkä mä voin sitä opetella. Tärkeää olisi oppia purkamaan tunteita oikeammin. Ei itseensä.
Hienoa oli kuulla toisten suusta, että tämä kuluva vuosi on alkanut hyvin ja pro longin aloituksen jälkeen olen ollut tasaisempi. En ole ryypiskellyt ja koulukin menee kohtuu hyvin. Tänään kuitenkin päätin lintsata. Olen melkoisen poikki ja samalla ylikierroksilla. Mun keskittymisentaito on minimaalinen. En tiedä mitä tunnilla tänään on. Nyt sattuu mahaankin helvetisti. Söin juuri puuroa..