Taas menee hermo!! Äiti alkoi kirota, kun kerroin luvanneeni ottaa syyskuun työn vastaan. Prkl! Mun elämä, työt ja häpeät, jos sössin asian. Mitään ei saisi edes yrittää. Tiedän kyllä, että  mun yritykset on usein mennyt vituiksi mutta nyt tässä on niin suuri houkutin, että luotan sen antavan mulle voimaa nousta aamulla ylös. Suuttui myös,  kun en lähtenyt sen kanssa kaupungille. "Kyllä sä koiralle keksit kaikenlaisia virikkeitä, mutta et mulle viitsi." Täytyykö mun joka päivä olla keksimässä jotain puuhaa omalle äidille? Käskin sen hankkia koiran itselleen. Haluan joskus olla ihan rauhassa.  No, lupasin lähteä metsään myöhemmin. Jos löytäisi vaikka kantarellejä..