"Jos katoat, katoaa myös se pieni tyttö. Se olisi väärin ja surullista." Minusta se pieni tyttö saisi jo todella tulla esiin ja sanoa , mitä todella haluaa ja saada haluamansa. Ehkä mä tiedänkin, mitä haluaa. Silti se pysyy piilossa. Se kiusaa minua. Syytän tästä häntä. Voiko itseinho olla voimakkaampaa  jos inhoaa samalla lasta itsessään? Haluan pois. Piiloon. Jonnekin, jossa voisi unohtaa kaiken. Yrittää olla tässä hetkessä. Ei olisi kummituksia, eikä pahoja miehiä pään sisällä.

"Olenko kiukkuen?" Olen, itselleni. En voi syyttää lääkäriä enää, vaikka hän tämän alkuun sain. Tämä on vain seuraus. Itse mun pitää päätökset tehdä, hoitaa velvollisuudet, ottaa vastuu. Olen välinpitämätön. En halua kuulua tähän maailmaan. Haluan toiseen maailmaan. Omaan. Yksin. Kauas ulkopuolisista vaatimuksista. Itsesyytöksistä. Unohtaa eilinen. Huomista ei ole. Van tämä hetki. Nyt. Olla, kuin kultakala..