Mikä päivä! Minä annan miehelle rukkaset ja lapsuudenystävä ilmoittaa menneensä salaa naimisiin! OMG! Salaa ihan kaikilta. Näin se elämä menee..

Iltapäivällä vihdoin autokorjaaja soitti ja ilmoitti olevansa valmis autoni kanssa ja että voi sen nyt palauttaa. Pyysin viemään sen äidin luo. Kohta soi puhelin ja ihmetellään missä minä olen. Ovat pihalla odottamassa mua kyytiin. Paniikkipukeutuminen ja ulos. Sillä parin kilometrin matkalla, kun istuin takapenkillä ja Herra Autonkorjaaja-setä ajoi kohti hänen palautuspaikkaansa, luulin pääseväni hengestäni liikenneympyrässä! Jos mä olisin ollut ratin ja penkin välissä, olisi äiti saanut jo halvauksen. Ehkä se nytkin sai, kun oli niin hiljaista siellä etupenkillä..

Sain leivottua sämpylät. Siinä meni vaivaiset kolme tuntia ja tuloksena 13 ihan kelvollista kalpeaa palleroa. Uuni oli tyhjänä päällä ensimmäiset kaksi tuntia. Sitä ennen uunipellit vaativat kungfuotteita saadakseni ne uunista ulos. Jauhojen mittaamisessa menin sekaisin, unohdin voin ja lopulta kohoava, löysä taikina haisi ja maistui kiljulle. Onneksi en ole ottanut Antabuksia vähään aikaan.

Tänä yönä voisi olla terveellistä nukkua vähän enemm'n, kuin viime yönä.