Päivä alkoi kohtuullisen mukavasti, kunnes puhelin soi ja äiti siellä toivoi saavansa hieman kyytiä. Kirpputori, jonne hän halusi, ei ollut auki, joten mentiin puutarhamyymälään hakemaan joitain kukkia. Tämän jälkeen vein hänet kioskille tekemään kenoa. Istuin autossa ja odotin. Ja odotin. Ja odotin, kunnes kilahdin, menin kioskille ja huusin, "mulla on muutakin tekemistä kuin istua kuumassa autossa odottamssa kun sä pelaat jotain saatanan Kulta-Jaska!". Sanoin, että lähden nyt kävellen kotiin, sun tavarat on autossa ja ovet on auki. Ehdin kävellä toistasataa metriä. Takaani kuuluu äidin huuto, ettei hänellä ole avaimia. Kiljuin takaisin, "OMA ON ONGELMASI!" mutta kävelin silti hieman vastaan ja heitin omat avaimeni jonnekin sinne päin ja jatkoin matkaani. Kotiin päästessäni, asetin laudankappaleen etuoven kahvan alle niin, ettei sisään pääse rikomatta ovea.
Olin todella vihainen ja tajusin impulssikontrollini olevan heikko. Ajattelin, etten tämän takia ala itsetuhoiseksi, vaikka mielessä kävi jos jonkinlaista
toimintaa. Nyt on aikaa kulunut jaolen rauhoittunut. Otin laudan pois ovesta ja odotan, että saan autoni takaisin.