Ailahduksia koko päivän, mutta olen touhuillut ja saanut asioita paikoilleen hiljalleen, vähän kerrallaan. Olen rakastunut Heikki Silvennoisen So sad -biisiin. Latasin sen koneelle ja kuunnellut koko iltapäivän samaa biisiä. Yrittänyt soitella bassolla ja kitaralla mukana ja kirjoittaa sanoja mutta varsinkin tämä jälkimmäinen on erityisen vaikeaa, kun ei kuule selvästi kaikkia sanoja. Ymmärryksessä ehkä suurin syy.. Pakko saada tuo levy!

Jonkinlainen hihhuliahdistus ollut päällä. Pakko touhuta, ettei sydän hajoa -kohtauksia ollut pitkin päivää. En ole lääkinnyt sitä pois. Otin iltanapit ja odotan rauhaa.
Syön lähes väkisin. Ei maistu. Ei näläntunnetta. Vänkin jos syö, tuntuu että on tunkenut kiviä vatsaan.

Haikeaa. Laulan Heikin kanssa.