Helvetti mun nukkumisia ja unia. Herään tunnin välein katsomaan kelloa, kun luulen nukkuneeni  kauemmin. Paljon unia, jotka sekoittuu todellisuuteen, enkä aina tiedä, mitä on oikeasti tapahtunut.

Eilen oli viimeinen psykokäynti. Olin rehellinen, kuten kunt.ohjaaja käski jo olla edellisellä kerralla, jolloin en kertonut mun rikkinäisestä vastaanottimesta ja kanavien virheasennoista. En edelleenkään tiedä,  mitä asiaa äänellä on. Psyko kysyi, pelottaako ne mua. Ei pelota. Mua ei käsketä vahingoittamaan mitään tai ketään. Itse ajattelen honossa olossa tekeväni itselleni jotain.
Häpesin puheitani.

Onneksi on taas uusi päivä. Voisin tänään kokeilla ohjetta käydä lenkillä iltapäivällä, jos se auttaisi unensaannissa. Ajattelin alkaa pitää unipäiväkirjaa. Viime yönä pesin vessanpönttöä. Suihkuttelin vettä reunan alle, eikä se paska ollut loppua ollenkaan.. Puuh!