Ihmettelen tässä, mihin on kadonnut ystäväni Nukkusen Masa jälleen. Oikukas kaveri on hän. Heittää kerralla parin vuorokauden hiekat silmille ja sitten katoaa ja jättää unettomaksi. Kostan tämän vielä..

Katsoin kamalia videoita. Ei olisi pitänyt. En tiedä, miksi niin tein. Pelottavaa, kuinka ihmisen saa niin helposti rikki. Fyysisesti hajalle. Palasiksi. Muodottomaksi. Kuolemanpelkoni kasvoi taas huippuun. Sitten, kun on ihan pakko kuolla, tahdon sen tapahtuvan siististi.

Torstain terapian jälkeen päätäni on särkenyt eilisiltaan asti. Nyt ei satu mihinkään. Olen muutenkin voinut pahoin. Psyykkisesti. En kyennyt perjantaina töihin ja se ottaa pahasti päähän. Olen idiootti! Kunpa ongelmani olisivat laatuaan fyysistä. Olisi helpompaa näyttää, kuinka kipeää tekee.