Aamulla menin 2,5 tuntia myöhässä päikkylään. Tuntui, etten olisi juuri halunnut lähteä. Krapulaa tai juomiseen liittyviä oloja ei ollut.. Olisin selvinnyt helpommalla jos olisin kotiin jäänyt. Pienryhmässä sekosin ja sain järjettömän ahdistuskohtauksen joka pakotti mut poistumaan tilasta. Ravasin hetken edestakaisin ja lopulta istuin keittiön pöydän ääreen. Hoitajaharjoittelija istui viereen ja yritti saada multa jotain järjellisiä vastauksia ja epäili, voiko mua päästää kotiin. Lopulta paikalle tuli hoitajat, jotka ryhmässä oli ja mut pyydettiin kansliaan juttelemaan. Hoitaja T. jutteli pitkään ja toivoi näkevänsä mut aamulla paikalla. pelkäsivät mun tekevän itselleni jotain. En sanonut mitään. Eilen viiltelin ja tunnustelin, miltä köysi tuntuu. Pyykkinaru kaulalla on ikävä. Ei ehkä mun juttu. En edes tiedä, kestääkö koukku. Ehkä kestääkin. Opin sentään uuden solmun..