Oli pakko nousta ylös. Nukuin pari tuntia, kunnes alkoi peloittavat tosiunet, vikinä, hampainen kalisuttaminen ja lopulta meinasin oksentaa yskänpuuskan voimakkuudesta. Astmalääkettä, puolikas tupakka, vettä ja Tenox ja Temesta. Kokeilen kohta uudestaan tätä nautinnollista nukkumisyritystä. Tästä on  jo tullut pakkomielle. Itsekidutuksesta. Sanoin, että nyt lääke! Mun ei tarvi kestää tällaista! Ei lääkettä. Kidutaan. Jos tässä edes tuntisi olevansa elossa, voisi ajatella tässä olevan enemmän järkeä. Kuolemalta tämä tuntuu. Kohta varmaan kuolenkin. No en kuole.
Käsiä kutittaa, jalkoja kutittaa. Raavin itseni verille. Menen kolkuttelemaan rauhallisen ja ystävällisen unenvaltakunnan porteille, ottavatko he minut sisään..